Moi.. Mä en enään tiedä, mitä kirjoittaa. Musta tuntuu nyt kuitenkin,että Ellan blogi nyt loppuu. Tämä on vika osa jonka kerron päivästäni. Kuitenkin toivottavasti nautitte, vaikka se on minulle vaikeaa.

Heräsin aamulla vasta 13.10 ja heräsin silloinkin vain Jennan huutoon. Mark katsoi avuttomana ja minä kiiruhdin paikalle.. Synnytys oli alkanut. Mä huusin ihan suoraa kurkkua Markille: "Soita perkele ambulanssi äläkä oo kivipatsas." Mark juoksi keittiöön soittamaan, kun minä hain juotavaa, vauvan repun ja muut Jennan kamppeet. "Jenna sun täytyy nyt olla vahva, vaikka tekisi mieli, älä ponnista sä pääset sairaalaan." Mä sanoin. Jenna itki ihan kauheesti ja muokin alkoi pelottamaan, sitten Jenna sanoi: "Jenna mä en voi synnyttää Markin kanssa, siitä ei ole apua.. Sun täytyy tulla mun mukaan" Toki yllätyin, mutta vastasin rohkeasti: "Mitä vaan parhaalle kaverille." Me lähdettiin sairaalaan ja se oli todella pitkä reissu 15tuntia huutoa tuskaa. Lopulta tämä kaunis tyttövauva saatiin maailmaan. Mark odotti aulassa, koska oli liian herkkä nähdäkseen tapahtumia. Mä leikkasin napanuoran, siis Markin se olisi pitänyt tehdä.. PELKURI! Siinä mun sylissä oli mun oma kummilapsi, tuntui niin ihmeelliseltä. Mä ojennin Markille lapsen ja Jenna kerkesi jo nukahtamaan. Sitten Mark sanoi: "Mä otan Jennan kanssa kantaa siihen, että susta tulee sylikummi." Mä vaan hymyilin ja olin onnellinen, ihan kuin itse olisin ollut äiti. Jenna heräsi ja sen perhe tuli kattoon ja niin myös Markin äiti ja pikkuveli ei sillä muuta ollut. Lopulta Jenna pääsi kotiin YLIOPISTOLLA, koska hän päätti jatkaa opintoja. Aina kun Jenna oli tunnilla mä hoidin tätä tyttövauvaa. Yhtenä päivänä luennot oli peruutettu ja Mark ja Jenna päätti mennä juhlimaan, ne jätti vauvan mulle. Me leikittiin syöpöteltiin ja katsottiin rakkaus leffat, vauva ymmärsi minua ihan hitsin hyvin. Joskus mäkin haluan tuollaisen ja varmasti saan, arvelin minä. Me nukahdettiin ja heräsin jossain viiden aikaan. Vauva heräsi myös laitoin sille maitoa sillä oli kova nälkä, koska se ei ollut syönyt yöllä. Olin luullut Jennan ottavan tyttösen itselleen yöksi, mutta hän oli liian väsynyt kai.. Menin katsomaan huoneessa ei ollut ketään. Soitin ravintolaan ja omistaja sanoi heidän lähteneen jossain kahdentoista maissa. Sitten ovikello soi.. "Hei! Olen Jarkko Nieminen, poliisipäälikkö. Tuota on tapahtunut nyt sillälailla, että kaverisi on kuollut, ja niin on myös hänen miehensä." "Se-sehän on kauheaa!!" Mä itkin ihan sikana ja huusin, miten Jenna saatto jättää mut!! Vauva menis sossuun kun ei Jennan äiti kykene huoltajaksi! "Ja tuota testamentissä jätetään kaikki sinulle lukuun ottaen vauva." VAUVAKO MULLE? VASTUUTON NUORI AIKUINEN KOHTA AIKUINEN AIKA KYPSÄ AIKUINEN SILTI, MUTTA SE OLEN MINÄ! Miten Jenna.. Mä otin uutisen aika kovasti ja itkin paljon, mutta olihan mulla vauva huollettavana. Hautajaiset tuli ja sinne tuli vaan lähimmäiset, mä sirottelin Jennan tuhkan juuri sinne missä me ystävystyttiin, pienessä kaivossa meidän talojen keskellä. Sinne meni Jenna, mutta ei toki Jennan henki ja eläväisyys. Se kasvaa tässä nuoressa neidissä: Jenni Julia Janina Kangasala, Kangasala on mun sukunimi. Tätä tyttöä kasvatan kuin omaa, mutta se saa tietää millainen hänen äitinsä oli ja,että hänen äitinsä on haudassa. Se on karua lapselle, mutta TOTTA. Tähän tämä sitten loppui, koska mä en pysty kirjottamaan enään mulla on ihana vauva josta nautin. Nautin todella. Best Friends For Ever Jenna.