Mooi! Nyt on enään päivä Jennan laskettuun aikaan ja sillä on ihan hiitsin iso maha.. Ja se hehkuu ihan ku se ois käyny ammatti meikkaajalle, virheetön iho, vaikka se on vain laittanut jotain Puman kopio hajuvettä, jos se tekee virheettömän ihon, hehkumuksen ja hyväntuoksun.. Mä ostan sen!! Mulla on nyt opiskelu palkki täynnä nyt voin bilettää kun oon tehnyt tarpeeksi töitä.. Nyt meille opetetaan jonkilaista malli kävelyä.. Liittyykö se julkkiskokkiin?? Enpä tiedä.. Tänään päivällä Jenna soitti johonkin ja sanoi sen olevan kiirellistä asiaa. Kun mä kysyin mitä se soitti, se kertoi tarvitsevansa testamentin. Mä sanoin sille: "Mihin sä testamenttia? Oot nuori ja terve. Jos raskaus ei oo sairaus?" Se vaan ähkyi ja sanoi: "Niin, mutta Ella synnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. Siis jotkut kuolee synnytyksessä. Ja tota arvaa mitä mä tähän kirjotan?? Mä laitan kaikki sulle. Ihan kaikki rahat tavarat ja kaikki." Mä olin aivan ymmälläni luulisi hänen laittavan ne omalle äidilleen, mutta ei, no ei sitten.. "No kiitos, en tiedä mitä sanoa. Koko rahasto minullekko?" Sitten Jenna vastasi hymyillen: "Oon aina tiennyt, että susta tulee jotain suurta joten suuri henkilö tarvitsee suuret palkkiot." Me ollaan oltu koko ikämme Jennan kanssa parhaita kavereita, muistan kun Jenna muutti naapurustoon ja se ei vielä osannut ajaa polkupyörällä, me oltiin kai 3vuotiaita. Mä olin juuri oppinut ajamaan pyörää joten opetin senkin ajamaan. Meidän äidit oli hyviä ystäviä ja aina kun ne kahvitteli me leikittiin. Ja isä oli vielä silloin elossa, se oli pankinjohtaja ja me elettiin aika ylellisesti. Milo oli silloin lapsi ja mä tietysti taapero. Kaikkien vuosienkin jälkeen en voinut uskoa, että hän jättäisi rahansa ja tavaransa mulle. Mä olin hyvin otettu. Me pidettiin tyttöjen bileet meidän huoneissa jotka oli viereikkäin,häädettiin tietty Mark pois. Nyt olisi ehkä vika ilta jolloin me oltaisiin vain kahdestaan huomen illalla me tai pikemminkin Jenna hoitaisi pientä tyttövauvaa. KOMMENTTIA!